Kisarundin ensimmäinen etappi oli Varkaus ja kolme starttia Turolle ihan mielettömässä helteessä. Ensimmäisen radan tuomarina toimi Marja Lahikainen, jonka rakentama rata ei ollut minun mieleeni lainkaan; aivan merkillisiä lähestymiskulmia esteille ja sen miljoona ansapaikkaa, että koko ajan olisi pitänyt koiraa kuljettaa käsissä. Tuloksen jo arvasin etukäteen, eli hylkäys. Toisen ja komannen radan tuomarina toimi Risse Koponen ja nämä radat sopivatkin meille paljon paremmin, kuin ensimmäinen hyppyrata. Toinen rata meni ihan ok, paitsi, että unohdin radan jossain vaiheessa ja käytiin pieni lenkki heittämässä väärässä suunnassa...ja sitten puomin alastulolla tuli kontaktivirhe. Kolmas rata lähti hyvin käyntiin, mutta sitten en saanut Turoa tuupattua muurin taakse, kun piti olla puomin alastuloa varmistamassa, ettei tule tavaksi loikkia kontaktit ja niinpä koira hyppäsi muurin väärin päin.

Varkauden hellesäästä suuntasimme Lappeenrannan sateeseen, jossa otimme Turon kanssa jälleen kolme starttia. Meille taitaa sateet sopia paremmin, sillä, kuten juhannuskisoissa, myös täällä tuli nolla, kun satoi oikein urakalla. Sitten ilma parani ja tulokset huononi :) Toiselta radalta hylätty, kun Turo alitti hypyn! Pitihän sekin joskus kokea, mutta, että kolmosissa :) Persjättöä yritin putkella, mutta enhän minä ehdi tuon vauhdissa mihinkään, niinpä koira piti kutsua takaisin päin hypylle ja ajauduimme niin lähelle sitä, että Turo katsoi alittamisen olevan helpompaa rimojen ollessa ihan tapissa. Loppuradan nauroin vain, enkä vieläkään tiedä tuliko hylly hypyn alittamisesta, vai tuliko niitä virheitä sitten lisää. Kolmas rata oli hyvä, aina radan loppuosaan asti, mutta minä onneton kiirehdin kepeillä ja Turo jätti viimeisen välin menemättä, ja sen korjaamisen jälkeen en ehtinyt valssaamaan ja hätäratkaisuna yritetty takaaleikkaus epäonnistui, joten näistä sössöistä vielä yliaikaa.

Maanantaina oli vuorossa Zolalle tokokisa Oulussa. Olisipa sekin jäänyt kokematta, sillä Zolan tokoura taitaa olla aika finitossa nyt...Paikkamakuussa nimittäin kaksi Zolan oikella puolella olevaa koiraa alkoivat tappelemaan ja kaksi vasemmalla puolella alkoivat leikkimään. Siinä se pieni tyttö makasi melkein loppuun asti, mutta oli sitten noussut seisomaan härdellin keskellä ja hipsi minua vastaan kentän reunalle, kun paluukäsky kävi. Että harmittaa. Zola on niin herkkis, että paikkamakuu on melko varmasi pilalla tämän takia, enkä tiedä jaksanko alkaa sitä uudelleen opettelemaan. Sanomattakin on selvää, että loppukoe meni aivan surkeasti, eikä koira ollut lainkaan yhteistyöhaluinen. Pisteitä tuli ainoastaan seuraamisesta, luoksetulosta ja hypystä. Kaikki muut liikkeet se kyllä teki, mutta kovin epätarkasti:  jäävissä likkeissä otti useita askeleita minun perääni, ennen kuin pysähtyi, noutoon lähti ilman käskyä, kaukoissa eteni yli koiranmitan. Olihan tuskaa. Yhteensä 44 pistettä, ei tulosta :(

Seuraavana päivänä oli vuorossa Keminmaan iltakisat ja sinne olin ilmoittanut molemmat koirat. Ei ollut yhtään fiilistä kisata, niin paljon harmitti edellispäivän tokokatastrofi ja se vaikutti varmaan vielä Zolaankin, sillä se ei montakaan hyppyä hypännyt, vaan seurasi vain minun perässäni. Lopetin radan kesken. Turon kanssa sössin jotain myös enkä edes muista missä.

Keskiviikkona kisasimme sitten viimeiset kisat Oulun iltakisassa. Ei kamalasti innostanut tännekään lähteä, mutta onneksi se oli niin lähellä (olin vanhempieni luona Oulunsalossa), että tuli sitten mentyä ja hyvä niin, sillä kisoista jäi ihan hyvä mieli ja molemmat koirat menivät melko hyvin. Zola hössötti hieman normaalia enemmän, mutta oli paljon paremmin kuulolla, että jospa se tästä. Turo meni mukavasti radan loppupuolelle asti, mutta sitten jotenkin valssi jäi liian lyhyeksi ja onnistuin ohjaamaan koiran esteen taakse enkä saanut sitä ongittua sitä sieltä oikealle puolelle ja se hyppäsi esteen väärin päin.

Huh, olipa rundi ja ihan liikaa meikäläiselle, mutta kaikkea tuli nähtyä ja koettua ja nyt taidamme taas pysyä tyytyväisinä näillä kulmilla tovin jos toisenkin, ennen kuin suuntaamme taas kauemmas kisoihin. Harjoitellakin ehkä pitäsi? On ollut kisoja niin paljon, ettei edes treeneissä olla jaksettu käydä, kuin ehkä kymmenen kertaa. Kyllä nyt täytyy skarpata.

Osallistuimme Turon kanssa TSAU:n perinteisiin juhannuskisoihin kaikkina kolmena päivänä: kaksi starttia perjantaina, kaksi lauantaina ja yksi tänään sunnuntaina. Tuomareina toimivat Anne Savioja, Minna Räsänen ja Leena Rantamäki-Lahtinen. Tulokset olivat aika kivat: kolme nollaa sijoituksilla 17/43, 5/42 ja 5/21 sekä kaksi hylättyä, jotka nekin olivat ihan hyviä ratoja. Toisella en keppien jälkeen ehtinyt sitä tuuppasta seuraavan esteen taakse, jolloin Turo suoritti hypyn väärin päin ja toisella en malttanut antaa Turon itse hakea keppejä vaan juoksin liian pitkälle mukana, jolloin se meni toiseen väliin. Otimme ne alusta uudestaan, mutta sitten taas kiirehdin liikaa ja se jätti yhden välin menemättä, mutta en viitsinyt enää alkaa korjaamaan, vaan otin mieluummin hyllyn.

Perjantain nollarata:

Lauantain nollarata:

Sunnuntain nollarata:

Salossa oli tarjolla kolme kisaa, mutta ilmoitin Turon vain kahteen viimeiseen, sillä samana päivänä oli KR näyttely myös Salossa, jonne olin jo ilmoittanut Zolan. Onneksi Zola sai vain EH:n näyttelystä, niin ei tarvinnut jäädä loppuun asti, sillä nyt ehdimme juuri ja juuri toiseen starttiin. Ensimmäinen rata lähtikin ihan hyvin käyntiin, mutta toiseksi viimeisellä esteellä takaaleikkaus epäonnistui ja tuuppasin koiran ohi esteen. Siinä samaalla tuhraantui aikaakin niin, että tuli hieman yliaikaa vitosen lisäksi. Tosin ihanneajat olivat jotain ihan utopistisia, ainakin meille, että ei ehkä aika olisi siltikään rittänyt. Toinen rata meni ihan sörsseliksi, kun jätin koiran selkäni taakse ja oletin sen hakevan A:n ihan itsellään, mutta sepä olikin bongannut A:n alta kulkevan putken ja säntäsi sinne ennen kuin tajusin, ettei se mennykään A:lle.

Kesäloman alun kunniaksi päätin lähteä Nokialle kisaamaan. Uhkarohkeana ilmoitin molemmat koirat kahdelle radalle. Se oli ehkä vikatikki, sillä lämpöä oli kisapäivänä 28 astetta...

Ensimmäinen rata, tuomari Johanna Nyberg

Ensimmäisenä radalle pääsi Zola ja tämä olikin tytön debyytti kolmosissa. Ensimmäinen esteenohitus tuli heti kolmannella esteellä, kun lähdin hakemaan oikeaa linjaa kepeille liian aikaisin. Toinen esteenohitus tapahtui A:n jälkeen, kun lähdin valssaamaan liian aikaisin. Sitten en jaksanut panostaa enää rataan ja niinpä puomilta tuli vielä kontaktivirhe. Yliaikaakin tuli näiden ohitusten johdosta pari sekkaa, joten tulos ei siis ollut kummoinenkaan.

Turon kanssa päätin lähteä rennosti radalle (enkä paljon muuhun eka radan jälkeen hellesäässä olisi pystynytkään) ja keskittyä ohjaamiseen, enkä niinkään vauhtiin, sillä silloin kaaroksista tahtoo tulla liian laajoja ja aikaa tuhraantuu siinä. Tämä tuottikin tulosta, sillä poika teki ensimmäisen nollansa kolmosissa ja ihan kelpo ajalla: -5 sekuntia alle ihanneajan. Tämä riittikin toiseen sijaan! Oijoi, melkein jo kellot kilisi.

Toinen rata oli hyppäri ja minulla paukut jo aivan lopussa. Zola nauratti yleisöä, kun toisen hypyn jälkeen heitti ensin kolme, neljä kieppiä häntänsä ympäri ja sitten paiskautui maahan tarkistaakseen takapuolensa, jotta joko sieltä niitä pentuja jo tulisi...:) Minua nauratti niin paljon loppuradan, että jossain tehtiin vielä joku moka, en muista edes missä ja yliaikaa tuli melko hulppeasti. Turolle tuli myös vitonen, kun ajauduin liian lähelle hyppyestettä, enkä saanut ohjattua koiraa takaa esteen yli, vaan se juoksi ohi koko esteen.

Edit: Tulosten ilmestyttyä netiin, huomasin, että voittanut koira on jo valio. Jos kisat olisivat olleet päivää myöhemmin, olisi avakello käynnistynyt...

Kisasimme Raumalla oikein urakalla: molemmille koirille oli kaksi starttia tiedossa. Ensin vuorossa oli Turo, jonka oli määrä korkata kolmosluokan kisat täällä Vesa Sivosen ja Katariina Virkkalan tuomaroimilla radoilla. Hiukan jänskätti, että millaista söheröä olisi tiedossa, mutta radat olivatkin ihan kivoja. Ensimmäiseltä radalta meinasi jo heti tulla nolla, mutta ohjaaja lopetti varmaan ohjaamisen viimeisen esteen kohdalla, jonka rima tuli alas. Tämä olikin eka kerta, kun Turo pudottaa riman kisoissa. Toinen rata oli hieman haastavampi, mutta ei mahdoton. keppien jälkeen en luottanut tarpeeksi koiraan, että se hakeutuisi esteen takaa hyppyyn, vaan vein sen loppuun asti ja tällöin valssi jäi myöhäiseksi ja seuraavasta hypystä tuli kielto. Loppurata meni ok, eli molemmilta radoilta tuli siis ihanneajan alittaneet vitoset. Toisella radalla Topin poika Elmo ja Tiina tulivat nollatuloksella toiseksi ihan hieman ykkösille hävinneinä. Se oli jo lähellä:) Onnea!

Olin hyvinkin tyytyväinen Turon suoritukseen, mutta minun täytyy oppia luottamaan koiraan enemmän. Nyt tahdon viedä sitä liikaa esteille, jonka seurauksena olen myöhässä ja koiralle tulee turhan laajoja kaartoja. Kurvit täytyy ehdottomasti saada pienemmiksi. Vauhdin uskoisin riittävän hyviin tuloksiin.

Sitten oli Zolan vuoro lähteä radalle. Mitään kummoista tulosta en odottanut, sillä kuten jo aavistin: Zola kehitti jälleen itselleen mahtavan valeraskauden ja vauhti on ihan hukassa. Ei auttanut muu, kuin lähteä radalle sata lasissa ja onneksi alku oli sellainen, että saatoin lähteä yhtä matkaa koiran kanssa. Ihan mielettömän kannustuksen ja käskytyksen saattelemana runnottiin rata läpi juuri ja juuri alle ihanneajan puhtaalla radalla. Muita ihanneajan alittaneita nollia ei tullut, joten samalla voitettiin taas kisa. Uskomatonta, Zolalle serti ja menolippu kolmosiin!

Nyt sitten vaan kunnonkohotusta ohjaajalle, sillä nyt niitä kisaajia on kaksi samassa luokassa, eikä enää voi pitää taukoa toisen kanssa, niin kauan, että toinen nousee luokassa. Onneksi kolmosluokassa (ainakin täällä päin maailmaa) on niin tuhottomasti kisailijoita, että ehtii hieman vetää henkeä, ennen seuraavaa starttia.

Osallistuimme Zolan kanssa TSAU:n vappukisoihin. Tarjolla oli kaksi rataa Kari Jalosen tuomaroidessa. Ensimmäisellä radalla möhlin puomin jälkeisen hypyn, jonka ohi Zola juoksi, kun rintamasuuntani osoitti suoraan ohi esteen...Voi äly, milloin sen muistaisi, että Zolalle on erittäin tärkeää kertoa koko kropalla mihin ollaan menossa, se ei itse lue rataa ja tee omia ratkaisuja, se tekee juuri niin, kuin kroppani sanoo. Muita virheitä ei radalla tullut ja tämä vitonen riitti toiseen tilaan kisassa 13 koirakon joukossa.

Toinen rata oli ensimmäinen rata käännetyssä järjestyksessä:

Tällä radalla meinasi hylky tulla heti toisella esteellä, sillä koira meinasi hypätä esteen väärältä puolta. Zola ei tahdo pysyä lähdössä, joten lähdimme kutakuinkin yhtä matkaa minä ensimmäisen esteen oikealla puolen ja tarkoitus oli heittä se kakkosen toiselle puolen, mutta Zola kun automaattisesti hakeutuu minun viereeni (varsinkin vasemmalle), niin meinasi käydä ohraisesti, mutta sain pelastettua tilanteen ja sen jälkeen ei ongelmia ollut, paitsi hitaus. Jestamadeera, että piti kannustaa toista juoksemaan! Lämpö ja puoli kiloa ylipainoa oli varmaan osaksi syynä, mutta sen lisäksi neiti taitaa taas tehdä valeraskautta itselleen, niin tahmeaa oli meno. Mutta ei se mitään: Zola teki ainoan ihanneajan alittaneen nollan, joten voitto oli meidän tuloksella -2,48.

Olin ilmoittanut Turon Att:n pääsisäiskoisoihin kolmelle radalle. Moni muukin oli päättänyt lähteä kisailemaan ja niin mini kakkosissa oli yli kaksikymmentä starttaajaa kaikissa kolmessa kisassa, joten tiedossa olisi pitkä päivä.

Tuomarina oli Johanna Nyberg, joka oli rakentanut aika kivan oloisen radan.

Turo lähti radalle kolmanneksi viimeisenä, joten aika hyvin oli tiedossa mitä vaaditaan palkintopallille pääsyksi. Kolme nollaa oli tullut ennen meitä, joten ei ihan voinut lähteä radalle hissuttelemaan. Mutta eipä ihan olisi tehnyt mieli mennä niin kuin sitten menimme...Huh, ei varmaan ollut kaunista katsottavaa. Ensinnäkin Turo varasti pahasti lähdössä. En ehtinyt edes ensimmäisen esteen toiselle puolelle, kun se jo tulla ryysi sieltä, eli lähdimme lähes yhtä matkaa ja senhän arvaa miten siinä käy - Minulla levisi ajatukset, kuin Bertan pullataikina ja olin aivan totaalisen myöhässä aina neljännelle esteelle asti, jonne me selvisimme kuin ihmeen kaupalla. Siellä sain vielä pelastettua tilanteen, kun Turo oli kovaa vauhtia menossa kohti putkea. A:lla pääsin taas koiran tasalle, mutta jalat oli kyllä ihan vetelinä alun sohlauksen jälkeen. Loppuradan menin, kuin sumussa, mutta ilmeisesti ohjasin kuitenkin koiraa, sillä lopputuloksena oli virheetön rata, ihanneajan alitus reilulla kahdeksalla sekunnilla ja kakkostila sertin kera. Palkintopallin kaksi ensimmäistä sijaa menivätkin cavaliereille, kun Päivi ja Nelli ottivat niin ikään sertin tältä radalta. Onnea heille:)

No voihan sen näinkin tehdä, mutta nyt on mentävä ohjattuihin treeneihin. Tällaisella söhellyskellä ei tule, kuin itku kolmosissa.

Kävimme Turon kanssa TSAU:n kisoissa. Ensimmäisen radan jälkeen ajattelin, että nakkaan hanskat nurkkaan ja lähden kotiin...Taustaa sen verran, että Zolalla on juuri juoksut loppunut ja Milalla alkanut, eikä tämä näköjään unohtunut Turolta, kun kisapaikalle saavuttiin. Turo haahuili jo ennen starttia ihan omiaan, haisteli ilmaa ja kitisi, eikä ollut yhtään kiinnostunut minusta. Pahaksi onnekseni olin unohtanut namit kotiin, etten voinut edes houkutella sitä niillä mukaan touhuun. Radalla meni ok kepeille asti, mutta jätti ne kesken kolmen välin jälkeen ja lähti sitten pujottelemaan takaisinpäin - hylätty. Loppuradan yritin ottaa rennon letkeästi harjoituksen kannalta, mutta koiran korvat olivat ihan hukassa ja onnistuimme tekemään 413 virhettä ennen kuin pääsimme maaliin.

Ennen toista rataa sain onneksi kanssakilpailijalta hieman makkaraa ja niiden avulla sain Turon hetkeksi unohtamaan ihanat hajut ja tytöt. Radalle lähdin "sata lasissa", ettei koira vaan ehdi matkan aikana haistella mitään ja unohtaa mitä ollaan tekemässä. Tämä onnistuikin ja Turo oli tosi hyvin kuulolla. Pahaksi onneksi vauhtia oli niin paljon, ettei tassu osunut puomin alastulolle ja tästä vitonen. Muuten rata sujui loistavasti ja aikakin oli reilusti alle ihanneajan, joukon nopein ja yli 8 sekuntia nopeampi, kuin voittajalla. Tällä tuloksella tultiin toiseksi. Ah, taas oli niin lähellä...mutta niin kaukana.

Kisan paras anti oli kuitenkin seuratoverin nollarata palkintopallisioituksella ja siirto kolmosiin ja tämä vielä kaiken lisäksi lainaohjaajalla. Onnea siis Marjalle ja Mikille!

Piiiitkästä aikaa päästiin tänään agiliitämään Turon kanssa. Viimeksi ollaan oltu radalla viime kisoissa, eli tammikuussa. Sen jälkeen ollaan vietetty hiljaiseloa  agirintamalla, mutta eiköhän se tästä piristy, kun kevättä kohti mennään.

Ensimmäinen rata levisi käsiin jo heti kolmannella esteellä, kun keinu oli mukavassa 90 asteen kulmassa edelliseltä esteeltä (renkaalta) tultaessa. Kun varmistelin rengasta, niin en ehtinyt jarrutella menoa ja Turohan ampaisi esteen ohi, joten siitä kielto. Sitten en jaksanut enää viedä asioita loppuun asti ja niin Turo otti putken väärän pään ja hyllyn.

Toinen rata oli, kuin ensimmäinen, mutta lopusta alkuun. Tällä kertaa päätin ottaa asiat rennommin ja lopettaa varmistelu ja sen sijaan vaan juosta niin paljon, kuin kintuista lähtee. Tämä toimikin paljon paremmin, mutta sitten keppien jälkeen annoin liian voimakkaan tänne käskyn (kun tarkoitus oli vaan sihistä vähän, että Turo huomaa katsoa kumpaan suuntaan lähdetään) ja Turo tuli ihan minuun kiinni ja siten ohitti putken suun. Aijai, kyllä harmitti, sillä aika oli -16 jotakin ja se oli kolmanneksi nopein, joten ilman tuota typerää virheitä olisi serti ollut kourassa.

Ja taas pitää mennä peilin eteen seisomaan...

Eilen starttasimme vuoden ensimmäisiin agilitykisoihin, jotka pidettiin ATT:n hallilla. Ennen kisoja hieman jännitti, mikä sää tulisi olemaan, mutta se oli vallan mainio, eikä pakkasta ollut, kuin -2. Olin ilmoittanut vain Turon ja hyvä niin, sillä kisailijoita oli tosi vähän: Ensimmäisessä lähdössä kahdeksan ja toisessa kuusi.

Ensimmäinen rata:

Ensimmäinen rata sopi meille oikein hyvin, eikä siinä ollut mitään kovin hankalaa kohtaa. Otin sen kylä tosi tarkasti ja hitaasti, jopa niin, että koira meinasi jo hermostua minuun, kun hissuttelin. Pari pöhähdystä päästi ilmoille, kun en tarpeeksi ajoissa kertonut mihin seuraavaksi pitäisi suunnata ja kepeillä piti pistää ihan juoksuksi, kun meinsin vallan jäädä jälkeen. Pääsimme maaliin ilman virheitä ja ihanneaika alittui reilulla kolmella sekunnilla ja sitten vain piti jännittää kilpailu loppuun, että riittääkö aika pitämään meidät kolmen joukossa. Muita ihanneajan alittaneita nollia ei tullut, joten voitto oli sitä myöden selvä!

Toinen rata:

Toinen rata vaikutti paljon vaikeammalta, kuin ensimmäinen, eikä tilannetta helpottanut yhtään se tosiasia, että meillä olisi hyvät saumat saada tästä se viimeinen nolla kolmosia varten, kun kilpailijoita oli vain kuusi. Ensimmäinen virhe tuli keppien lopussa. Aloin varmaankin valmistelemaan sylikäännöstä liian aikaisin, kun koira jätti yhden välin menemättä. Otin kepit ihan alusta kaikessa rauhassa ja juostiin sitten rennosti rata läpi, mutta ihan viimeisellä esteellä ote herpaantui ja  työnsin koiran esteen ohi. Tuloksena siis 10 virhettä ja yliaikaa 3,52 sekuntia.

TSAU:n kisoihin olin ilmoittanut vain Turon mukaan ja hyvä niin, sillä koiria oli ainoastaan 13, joten kunto olisi taas loppunut ohjaajalla kesken, jos kahden kanssa olisin joutunut vääntämään.

Tuomarina meillä oli Anders Virtanen ja ensimmäinen rata näytti oikein mukavalta ja hyvin se menikin yhtä ohjaajan törppömokaa lukuunottamatta. Yksi askel lisää kohti estettä ja Turo olisi hypännyt sen, mutta en malttanut, vaan aloin kääntyä ennen aikojaan jolloin Turo ohitti esteen. Ohituksesta huolimatta teimme nopeimman ajan ja päädyimme lopulta toiselle sijalle.

Toinen rata oli tosi vaikean näköinen ja olin varma, että sössimme sen ja niin teimmekin :) Ensinnäkin Turo varasti lähdössä, mitä se ei ole koskaan ennen tehnyt, joten yllätys oli aikamoinen, kun koira oli jo jaloissani, kun ennen kakkosestettä käännyin kutsuakseni koiran hyppyyn. Seuraavaksi tuli jälleen esteen ohitus ja lopullinen niitti oli kun kepit piti ottaa "väärältä" puolen ja ne epäonnistuivat. Uusintayritys meni ok viimeiseen väliin asti, joka jäi sitten suorittamatta, joten juoksin siitä iloisesti suorinta tietä maalin, ettei koiralle jäisi epäonnistuneen fiilis, kun jotain estettä jankataan ees taas.

Hyvä näin, ei me sinne kolmosiin vielä kyllä olla valmiita. Paljon on vielä työstettävää, mutta hiljaa hyvä tulee. Toivottavasti ensi kesään mennessä ollaan kolmosissa. Silloin meillä on paremmin aikaa käydä vähän kauempanakin kisoissa.

Turun seudun kääpiökoirayhdistys sai tänään piirinmestaruuskisoissa joukkuehopeaa! Joukkueemme muodostui kahdesta ohjaajasta: minä ja Tiina sekä koirista Turo, Zola, sekä westiet Rontti ja Mimmi.

Radat eivät meidän osalta menneet kovinkaan kummoisesti. Turo teki hypyllä vitosen, kun käskytys A:lta alastullessa oli myöhässä ja koira ampaisi putkea kohti, joka oli suoraan edessä, mutta sain sen viime sekunneilla kääntymään ennen putkea oikealle raiteelle, mutta sitten olin hypyillä myöhässä taas ja sieltä se kieltokin sitten tuli ja aikaa tuhraantui paljon. Zola hössäsi jällen alun ja teki ensimmäisen kiellon heti toisella hypyllä. Sen jälkeen rata sujui ihmeen hyvin kepeille asti, jotka minä sössin huolimattomuuttani. Onneksi Tiina teki hyvää tulosta ja sai Rontin kanssa aikaiseksi nollan. Mimmin kanssa tuli harmittava vitonen puomin kontaktilla.

Näillä eväillä päädyimme siis toiselle sijalle ja kylläpä se tuntuikin hienolta, kun kisoissa seudun isoilla agiseuroilla oli kahdet joukkueet mukana ja Turun kääpiökoirayhdistys osallistui nyt reilun kymmenen vuoden tauon jälkeen jälleen mittelöihin.

Tässä video tiimimme menosta: http://www.youtube.com/watch?v=h116v6w8Mps